Joutsenia jäällä

Huhtikuun toisen viikonlopun kuvapläjäytys tulee tässä. Pääsimme vielä kerran nauttimaan rannan jäillä kävelystä. Keskemmälle ei enää uskalla mennä, koska uhkaava ratina palautti ainakin minut takaisin rannemmalle. 

 Lauantai-iltana pääsimme seuraamaan joutsenien soidinmenoja aivan kotirannasta. 

Tässäpä muita lauantai-illan tunnelmia järvellä.

 Sunnuntaiaamun lenkkireissu tuotti uutta kuvasatoa joutsenista.

 Lieneekö kosijoiden määrä yön aikana kasvanut? 

Kuitenkin tässä kolme lintua esittelee parhaimpiaan yhden linnun yleisölle. 

Pienesti moottorikelkkailija häiritsi esitystä.

 Tuolla jossakin vastarannalla on Paltamo.

 Kivet ovat yllättävän paljon näkyvissä. Johtuneeko veden vähyydestä Oulujärvessä?

Laivakoiran piti vielä osoittaa rakkauttaan lumelle ja pussailla sitä molemmin poskin.

 Siikakiveä ei kesäisin välttämättä edes huomaa, siksi se onkin liputettu veneilijöitä varten.

Kevätterveisin rantojen asukas.

Pääsiäislomalla

Saimme nauttia monipuolisista keleistä pääsiäisen aikaan. Pitkäperjantai oli saiteinen ja harmaa, joten tyydyimme touhuilemaan ihan vain omassa pihassa. Myös lauantai vaikutti aamusta edellisen päivän kaltaiselta ja ajattelimme pyörähtää lenkin sivistyksen parissa. Iltapäivästä kuitenkin lähti selkenemään ja niinpä sain rantasaunan jälkeen napsastua kuvan pääsiäisen noitamaisen kauniista kuusta.

Ensimmäinen pääsiäispäivä valkeni kuun lupaamana kirkkaana ja selkeänä. Heti aamusta aloin suunnitella retkeä poukaman hankinuotiolle. Auringon vaikutuksesta hanget lämpeni nopeasti ja niinpä päätin minäkin kävelemisen sijasta istahtaa ahkioon. Moottorikelkka syyti lumesta syntynyttä raetta kasvoille, mutta silti pystyin saavuttamaan vapauden tunteen. Eikähän sitä kestäkään kuin pieni hetki, kun koneen vetämänä ollaan jo määränpäässä. 

Pääsin kokeilemaan ensimmäisen kerran tilaamaani Partioaitan nuotiolettupannua. Pientä hienosäätöä pannu tarvinnee, sillä varsi oli minun makuuni aivan liian lyhyt. Letut kylläkin aivan juuri sitä, mitä muistin/toivoinkin niiden olevan. Muulla porukalla riitti riemua, kun odottelivat ensimmäisen letun läiskähtämistä maahan. -Turhaan odottivat, kyllä ne taidot siellä tallella oli edelleen!

'

Toisena pääisiäispäivänä ajattelin touhuilla rantasaunan grillikatoksessa jo tulevaan käyttökautta silmällä pitäen. Hurjan kylmä tuuli kuitenkin ajoi minut sieltä pirtin lämpimään. Ennätin siivota katoksen ja tehdä muutamia suunnitelmia sitä kohentaakseni. Kyllä isäntä taas tykkää. :) 

Siinä käsiin puhallellessani kuulin tuttuja töräytyksiä ja pääsin todistamaan joutsenparin laskeutumista rantavesiin, tai jäille paremminkin. Nimittäin avovettä eivät vielä tänään meidän rantamilta löytäneet. Tosin eihän sitä tiedä, vaikka tuovat kevään tullessaan ja jo ensiviikolla alkaa ensimmäiset vesilammikot ilmestyä. Harmikseni kamera jäi pirtin pöydälle nököttämään, enkä siten saanut kuvatuksi näitä upeita lintuja.

Nyt vielä kuitenkin pikkulinnuille mastui lintulaudan antimet. Jatkan ruokintaa kunnes luonto alkaa antamaan omista varastoistaan.
Mukavaa loppuviikkoa toivotellen, rantojen asukas.

Mökkihöperönä

Sää on kertakaikkisen masentava. Vettä, lunta ja räntää vuoronperään! Onneksi voi istua lämpimässä ja haaveilla tulevasta pitkästä viikonlopusta. Sääkartta ainakin näyttää lupaavammalta pääsiäistä kohti. Yöt pakkasella ja päivät lämmön puolella. Aurinkoa tosin kartalla ei näy, mutta minulle riittää ettei ainakaan sada vettä. Onhan tässä tietysti puolensakin... malttaa tehdä työnsä kunnolla, kun ei koko ajan ulos vilkuile.

Yhden sisällä touhutun viikonlopun jälkeen kaipaa sitä, että pääsee/tekee mieli mennä ulos. Jos ei nyt aivan jäille ja hangille pääse, niin ainakin tuonne rantasaunalle. Saahan sitä partiolaisten paistinpannua testattua grillikatoksessakin. Onneksi. Ja mikäpä se olisi mukavampaa, kuin kömpiä rantasaunan lauteille koivuklapien tuomaan lämpöön ja tuoksuun ulkona vietetyn päivän päätteeksi.

Laivakoira sai lumipullia syödäkseen.

Parempia kelejä odotellessa terkuin rantojen asukki

Erätulilla

Tämän hetken kuumin juttu on olla hangilla ja tehdä nuotio sinne missä sattuu nälkä yllättämään. Hangenkantokyky on sitä luokkaa, että siellä pääsee minne tahansa haluaa. Usein meillä on kelkan lisäksi mukana potkukelkka. Varsinkin tyttären kanssa kahdestaan hangilla liikkuessamme pakkaamme potkuriin repun, viltin ja kuivia klapeja.

Ensimmäisen kipinän jälkeen olen tehnyt erilaisia nuotioruokailuun liittyviä hankintoja. Reppu alkaakin olla niin täynnä tavaraa, että sopivatkohan eväät enää mukaan?! Ihan ensimmäisenä hankin retkikirveen ja kokoon taitettavat makkaratikut. Aion vakaasti kehittää itseäni nuotioruuan laittajana. Tänään tilasin partiomyymälästä lettupannun. Maltankohan odottaa sitä hetkeä, että pääsen paistamaan ensimmäisen letun? Arvaan, että laivakoira odottaisi yhtä malttamattomasti, jos tämän arvaisi. Hän nimittäin saa aina sen ensimmäisen kirsunsa eteen. Ilman hilloa tietenkin.

Rantteellakin on tapahtunut jotain. Ehkäpä jonkilaista laavuntynkää siellä työstetään. Rangat on ainakin hinattu pihaan saakka ja taitaapa niistä kuorikin jo olla kasassa tantereella. Ehkäpä ensi kesänä poukamassa uidaan ja uinnin päälle ruokaillaan laavun tulilla. Siinäpä sitä on hyvä ottaa sitten nokosetkin.

Kesää odotellessa.

Ensin kuitenkin nautitaan jäistä. Toivottavasti sadepäivän jälkeen vielä pakastuu, sillä pääsiäisen aikaan on pitkät päivät aikaa reissata.

Hyvää pääsiäistä toivotellen saaren asukas.